Matkapäivänä 1 oli vähän puolipilvistä. Comboios Portugal eli paikallinen Vee Är oli matkustuskeinonamme tällä kertaa. Mentiin metrolinjan päähän, koska katsottiin netistä, että juna lähtee Cais Do Sodrélta. Ei lähtenyt. Lähti Orientelta. Aikaa lähtöön: n. 1,5h. Tässä vaiheessa Outi tajusi, että "niin, ajokortti on asunnolla". Milläs nyt ajellaan. Tiedossahan oli, että vuokrataan auto yhdeksi päivää.
Eihän siinä muuta ku, oma laukku Annan ja Minnan mukaan metroon kohti Orientea ja Outi metrolla kotiin. Vähän jos nätisti jalkaa toisen etteen. Ajokortti matkaan. Hälytys, hälytys: taksi.
RUUHKAA TIELLÄ... Tässä vaiheessa olin jo heittänyt hyvästit mahdollisuudelle ehtiä junaan.
Taksin kello oli jäljessä.. "only 10-15 minutes".. *eioototta*
Itkua ja hampaiden kiristystä.
Maksa käteisellä.. Oota vaihtorahaa. Ikinä ole ollut koko asemalla mutta taksikuski sano "stairs up". No minä tyttö juoksin. Tiesin, että raide 5 tai 6, oisko ollu 6. Juoksin portaat ylös.
Juoksin portaita raiteelle 6.
Tiedättekö sen tunteen, kun jalat on maitohapoilla ja paniikki iskee ja ei ehdi junaan?
Nyt se tuli. Pakko oli yrittää.
Siellä oli vielä juna, jossa luki FARO. Juoksin sisään.
Ehdin olla ehkä 0,5 minuuttia junassa, kun juna lähti liikkeelle..
Ei oo järkee mikä mäihä!!!
Onneksi oli 3-4 tuntia aikaa käsienkin tärinän lakata.
Pääsimme Faroon ja hotelliin, joka oli netistä jo buukattu. Oli ehkä vähän jännä hotelli. Mutta eipä sillä tainnu kuin 2 tähtöstäkään olla. Faro oli ehkä vähän jotenkin hiljaisen oloinen kaupunki. Varmaan johtui tietenkin siitä, ettei ollut vielä kesä ja ehkä turistitkin puuttuivat katukuvasta. Mutta tulipahan nähtyä. Oli siellä hirveesti haikaroita, mutta tiedetäänpähän mistä ne Disneyn vauvat tulevat.
Joku turisti?
Seuraavana aamuna kohti Portimãoa.
Päivä 2: Satoi vettä, hienompi hotelli (ilmeisesti vuokrattiin sviitti, vaikka se oli lähinnä ihan perus sokos-hotelleihin verrattava isompi huone). Kierreltiin kaupunkia, syötiin tosi hyvää kalaruokaa! Saatiin vähän ekstraa ja jotain juomaa, joka maistui aavistuksen verran katajanmarjalle. Tässä viinaisessa juomassa oli aika ätäkkä tunnelma. Mutta pienet mukit saatiin ihan vaan kaupantekijäisiksi :) Tosi kiva ravinteli, mänkee ihmeessä jos liikutte sielpäin jokkee.
Benagil, luolia ja simpukoita
Liikaa säteilyä?
Praia da Luz eli Valon ranta. Ajeltiin Lagosiin ja sieltä Praia da Luziin. Kyseinen paikka on nimestään huolimatta surullinen historialtaan, sillä siellä pieni Madeleine katosi. Oli kyllä jotenkin puistattava ajatus, että oma lapsi katoaa ulkomailla tuolla tavalla. Ranta sinällään oli kaunis ja brittiläisiä turisteja puheenparresta päätellen siellä nytkin oli kun siellä piipahdimme..
Valon rannan valo alkaa jo haalistua...
Illan hämärtyessä parkkeerasimme auton Portimãon parkkipaikalle ja menimme päivän touhuista väsyneinä nukkumaan.
Päivä 4: Vähän taas meinasi viskoa vettä. Palautettiin auto. Käytiin äänestämässä eduskuntaa uuteen uskoon Praia da Rochalla. Otettiin taksi hotellille ja haettiin laukut. Sitten paikallisella VeeÄrrällä kottiin eli Lissuun. Ei ollut paha hinta. Samasta matkasta pulitat Suomessa aikuishinnan 70€, täällä 21€ tai vähän alle.
(sateinen praia da rocha kuvassa)
Nyt on enää 2 päivää harjoittelua paikallisessa sairaalassamme jäljellä ja se on vallan mahtavaa. Erilaisia ovat tavat täällä sairaalassa yhä vaan, vaikka joitain yhtäläisyyksiä löytyy kotimaahan. Outi on hyörinyt nyt pari päivää CT:llä ja ihan on mennyt pyörälle päästään. Kuvia jälkikäsitellään kovasti paljon enemmän kuin meillä kotona. Ilmeisesti tämä johtuu lääkäreistä, tai lähinnä siitä, mitä kukakin lääkäri haluaa kuvista tulkita/nähdä ja millä leikepaksuudella.
Seuraava päivitys saattaa olla siitä, että tytöt osaavat käyttäytyä ulkomailla ja viedä tätä iloista sanomaa suomalaisista maailmalle....